<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?>
<feed xmlns="http://www.w3.org/2005/Atom">
  <title type="text">Pieniä juttuja</title>
  <updated>2019-08-05T07:52:49+03:00</updated>
  <generator uri="http://rohea.com" version="0.1">Blog Integration Feed Generator</generator>
  <link rel="alternate" type="text/html" href="https://alitajunta.vuodatus.net/"/>
  <link rel="self" type="application/atom+xml" href="https://alitajunta.vuodatus.net/feeds/atom"/>
  <id>https://alitajunta.vuodatus.net/</id>
  <author>
    <name>alitajunta</name>
    <uri>https://alitajunta.vuodatus.net/</uri>
  </author>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Nynny-Ninnin ajoharjoittelua]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<br />
Yritän taas voittaa ajokammoni ja opetella ajamaan uudestaan. Osaan
periaatteessa ajaa, mutta käytännön harjoittelu vain on jäänyt vähiin,
ja siitä johtuen minulta puuttuu uskallusta lähteä liikenteeseen.<br /><br />
Ensimmäisenä päivänä, kun sain kortin, käytiin isoveljen kanssa
ajelulla. Kaikki meni hyvin, kunnes tultiin takaisin autotallille, ja
viistin autotallin seinää pitkin Iskän autoon viirun. Huu. Sen jälkeen
en enää uskaltanut ajaa. Ei mikään iso juttu, eikä Iskä ollut vihainen,
mutta sitä kun on perinyt Pirullisen Perfektionismin, niin se oli
sitten siinä. <br /><br /> Toisen kerran opettelin taas uudelleen
ajamaan serkun kanssa serkun isän autolla. Tuli muutama tiukempi
tilanne, mutta niistä selvittiin hyvin, ja opin, että käännöksissä
kannattaa hiljentää auton vauhtia ihan reilusti. Sitten Äiti ja Iskä
saivat tietää, että ajelin serkun isän autolla, ja kävivät ripittämään,
miksi sillä ajan, kun en omallakaan. Olivat tietysti huolissaan, että
jos rällään niiden auton, niin joutuvat korvaamaan, ja se on eri asia
kuin jos rälläisin oman auton. Harjoittelu loppui taas siihen. <br /><br />
Sitten on ollut muutamia lyhyempiä harjoituskertoja, joita on kuitenkin
ollut liian harvoin, että niistä olisi ollut sanottavampaa hyötyä. Nyt
ollaan Insinöörin kanssa aloiteltu taas uudestaan, muutama kerta mennyt
jo tosi hyvinkin *knock on the wood*. <br /><br /> Mutta kun minulle
pitää sanoa ne asiat ja korjaukset tietyllä tavalla ja tiettyyn
äänensävyyn. Ja olen siitä Insinöörillekin sanonut. Tykkään, että
sanotaan asioista, jotka tarvitsee harjoitusta, mutta sanotaan ne
asiallisesti ja rauhallisella äänellä. Jos käydään tiuskimaan, tai
sanotaan asiat edes  v ä h ä n k i n  ikävämmin, menen vain
lukkoon, eikä mistään tule mitään. Niin kävi tänään. <br /><br /> Mietin
jo taas ajoharjoittelun tulevaisuutta. Vaikka tällä kertaa en kyllä
haluaisi antaa sisäiselle nynny-ninnilleni periksi. Haluaisin olla se
Rohkea Tyttö, joka voi olla bileillan selvinkin päin ja ajaa illalla
kotiin. Ja viedä ihmisiä lentokentälle ja sieltä takaisin. Tai johonkin
muuallekin. <br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2006-05-10T21:56:00+03:00</published>
    <updated>2019-08-05T07:52:28+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://alitajunta.vuodatus.net/lue/2006/05/nynny-ninnin-ajoharjoittelua"/>
    <id>https://alitajunta.vuodatus.net/lue/2006/05/nynny-ninnin-ajoharjoittelua</id>
    <author>
      <name>alitajunta</name>
      <uri>https://alitajunta.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Sydänpuu]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Donkkareiden "inkkaribiisi", auringonpaiste parvekkeella ja Insinööri tuo siideriä. Uuuuh. Se on kesä. Ja onni. <br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2006-05-06T19:36:00+03:00</published>
    <updated>2019-08-05T07:52:32+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://alitajunta.vuodatus.net/lue/2006/05/sydanpuu"/>
    <id>https://alitajunta.vuodatus.net/lue/2006/05/sydanpuu</id>
    <author>
      <name>alitajunta</name>
      <uri>https://alitajunta.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Ystävää etsimässä]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<br /> Olen pitkään miettinyt, mistä niitä ystäviä oikein näin
aikuisiällä löytäisi. Varsinkin kun työn puolesta en tapaa päivittäin
samoja/eri ihmisiä. En myöskään harrasta mitään joukkuelajia, jonka
kautta yhyttäisi uusia tuttavuuksia. Onko ystävän, sellaisen oikean,
löytyminen aikuisena mahdollista? Realistista? <br /><br /> Pienenä
typsyntyllerönä sitä kun ei tarvinnut kuin mennä läheiselle
hiekkalaatikolle, istua sen reunalle ja kysyä siellä jo hiekkakakkuja
työstävältä tytöltä/pojalta, jotta "leikitääks tohvelikeinua"? Ja se
leikki. Ja sitten tuli joku kolmas, ja joku jäi aina vuorollaan vähän
ulkopuoliseksi, ja sitten huudeltiin, että "turha tulla sitten enää
soittamaan meijän ovikelloa!". Ja seuraavana päivänä se tuli kuitenkin
ja taas leikittiin ihan simona. <br /><br />  Nostalgista. <br /><br />  Takaisin töihin. <br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2006-04-24T12:23:00+03:00</published>
    <updated>2019-08-05T07:52:35+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://alitajunta.vuodatus.net/lue/2006/04/ystavaa-etsimassa"/>
    <id>https://alitajunta.vuodatus.net/lue/2006/04/ystavaa-etsimassa</id>
    <author>
      <name>alitajunta</name>
      <uri>https://alitajunta.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Aurinko]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<br /> Ooh, vihdoin se taas paistaa, monen harmaan sateisen päivän
jälkeen: Aurinko! =) Kyllä tuntuu mukavalta. Partsin ovi on auki ja
Kissa pälyilee kadulla käveleviä ihmisiä (turvallisesti parvekelasien
takaa), jotka näyttävät iloisilta (ihmiset siis). Viikonloppu eessä
taas. Eikä edes ollut kovin pitkä työviikko, eikä ole muuten
yliseuraavakaan viikko. Hiphei. <br /><br /> Vaikka minulla itsellänihän
työpäivä on melkein joka päivä, kun freelänserinä näitä kaikkia hommia
teen. Toisaalta taas voin tietysti pitää vaparinkin silloin, kun siltä
tuntuu. Kovin usein ei tunnu, kun sitten ahdistaa ajatus tulevasta
kiireestä. <br /><br /> Sain tänään kirjastosta "Espanjalainen
kimppakämppä" -dvd:n! Älyttömän hyvä elokuva! Näin sen viime vuonna
Ruotsissa useamman kerran Canalilta, en tosin kertaakaan ihan alusta
asti. Nytpä näen =) <br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2006-04-21T18:06:00+03:00</published>
    <updated>2019-08-05T07:52:37+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://alitajunta.vuodatus.net/lue/2006/04/aurinko"/>
    <id>https://alitajunta.vuodatus.net/lue/2006/04/aurinko</id>
    <author>
      <name>alitajunta</name>
      <uri>https://alitajunta.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Joop]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Insinööri kiukuttelee, kun tietokonepelinsä ei mennyt mieleisesti. <br /><br />  Se se on aina mukavaa. Se kiukuttelu. <br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2006-04-03T21:22:00+03:00</published>
    <updated>2019-08-05T07:52:40+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://alitajunta.vuodatus.net/lue/2006/04/joop"/>
    <id>https://alitajunta.vuodatus.net/lue/2006/04/joop</id>
    <author>
      <name>alitajunta</name>
      <uri>https://alitajunta.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Yön yksinäinen]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Insinööri on viikonlopun työporukan jalkapalloturnauksessa. Insinööri
on hyvä ihminen, ja tiedän, ettei se pettäisi minua. Mutta yön
yksinäiset tunnit tahtovat tehdä mielelleni temput, kun en saa
tekstiviestiini vastausta. <br /><br />
Asiaan vaikuttanee varmaankin myös se, että olen viimeisen parin vuoden
aikana jäänyt melkoisen kaverittomaksi. Aiemmin minulla oli Ystäviä.
Kyynisesti ajateltuna: minulla oli Ystäviä niin kauan kuin jaksoin aina
vain kuunnella heidän murheitaan. Tiedän, asia ei ollut varmastikaan
mustavalkoisesti ihan vain näin. Mutta suurimmaksi osaksi kyllä ;) Minä
olin heidän henk.koht. psykologinsa, joka kuuntelin murheet kuin
murheet ajankohdasta ja omista tilanteistani riippumatta. Kun vuosien
jälkeen tähän tilanteeseen kyllästyin, ja rikoin Kuuntelijan rajojani,
ystävä toisensa jälkeen kaikkosi. <br /><br /> Varmasti asiaan liittyy
muutakin. Olen miettinyt omia virheitäni. Insinöörin löydettyäni,
minäkin muutuin hieman Siksi Tytöksi Joka On Vain Pojan(kin) Kanssa. En
kuitenkaan nyhjännyt vain pelkästään Insinöörin kanssa, vaan kävimme
kaveriporukalla usein yhdessä ulkona ja menoissa. Ja me emme
milloinkaan nuolleet muiden läsnäollessa, tehden tunnelmasta
Vaivautunutta. <br /><br />  En tiedä. <br /><br /> Tällä hetkellä minulla
on yksi Kaveri. Näemme kerran viikossa saman harrastuksen merkeissä.
Emme useinkaan juuri muuten. Vaikka olemme tunteneet toisemme jo
lähemmäs 10 vuotta, emme ole oikeastaan kovinkaan läheisiä. Emme jaa
toisillemme syvimpiä mietteitämme, vaan kerromme työkuulumisia ja
Kaveri muista kavereistaan. Harrastus loppuu tältä keväältä parin
viikon päästä. Mitä sitten? Tapaammeko uudestaan vasta syksyllä? Ei.
Otan itseäni niskasta kiinni, ja ehdotan itse(kin) tapaamista useammin.
<br /><br /> Sitten minulla on perheeni, jonka kanssa olen paljon
tekemisissä. Äiti ja Iskä, jotka kuuntelevat ja auttavat aina. Ja
Veljen perhe vaimoineen ja veljenpoikineen. <br /><br /> Siinäpä se,
minun sosiaalinen elämäni. Kerho-ohjauslapsia lukuunottamatta. Ja muita
työihmisiä, joihin olen yhteydessä vain sähköpostitse. <br /><br /> Eikä
Insinöörikään ehkä ihan täysin ymmärrä tilannettani. Hänellä kun on
aina ollut paljon ystäviä, ja hän saa näennäisen helposti aina uusia.
Ja hän pystyy myös pitämään ystävänsä, useimmat ala-asteelta lähtien.
Ehkä hänkään ei kehtaa täysin myöntää itselleen, että tyttöystävänsä on
kaveriton? Jotain vikaahan ihmisessä täytyy olla, jos sillä ei ole
kavereita? <br /><br /><br />  Nyt se Insinöörikin vastasi. <br /><br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2006-04-01T23:54:00+03:00</published>
    <updated>2019-08-05T07:52:42+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://alitajunta.vuodatus.net/lue/2006/04/yon-yksinainen"/>
    <id>https://alitajunta.vuodatus.net/lue/2006/04/yon-yksinainen</id>
    <author>
      <name>alitajunta</name>
      <uri>https://alitajunta.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Vuo-fuckin-saari]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Nyt on ilmeisesti meneillään jokin vitutuskausi. Vituttaa nääs taas.
Tällä kertaa metrot. Niistä myöhästyminen. Ja niiden ainainen suunta:
Vuosaari. Vaikka metron toisena päätepysäkkinä on paaaaaljon pidempään
ollut Mellunmäki, niin eikö mitä, aina ne metrot menee
poikkeustilanteen sattuessa suoralinjana Vuosaareen. Joku päättäjä -
tai sen kaveri - asuu tietysti siellä. Tietysti. <br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2006-03-29T20:39:00+03:00</published>
    <updated>2019-08-05T07:52:44+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://alitajunta.vuodatus.net/lue/2006/03/vuo-fuckin-saari"/>
    <id>https://alitajunta.vuodatus.net/lue/2006/03/vuo-fuckin-saari</id>
    <author>
      <name>alitajunta</name>
      <uri>https://alitajunta.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Prkl]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<br /> Mikä siinä on, ettei penskat osaa siivota jälkiään? Vaikka ikää
olisi kertynyt jo 10-11 -vuotta, niin silti se oman paikan siivoaminen
askartelutunnin jälkeen on käsittämättömän vaikeaa. "Mihin nää MUKA
pitää viedä? Mitä MUKA pitää tehdä? En MÄ sitä käyttänyt". Prkl. Jos
minä raahaan tunnin bussimatkan päästäkin pennuille kaikki tarvikkeet
ja radiot sun muut mukana, niin voisivat edes itse osata siistiä
jälkensä. <br /><br /> Ja mikä siinäkin on, ettei tehdyistä töistä voida
maksaa palkkaa ilman, että tekijä joutuu kyselemään saataviaan
useampaan otteeseen?¡ Jos kerran ollaan sovittu, että näin tämä homma
tehdään ja siitä maksetaan tämänjatämänverran, niin mikä siinä vielä
jää hämärän peittoon sen jälkeen, kun ensimmäinen osio on tehty??
  <br /><br />  Prkl. <br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2006-03-20T19:30:00+02:00</published>
    <updated>2019-08-05T07:52:46+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://alitajunta.vuodatus.net/lue/2006/03/prkl"/>
    <id>https://alitajunta.vuodatus.net/lue/2006/03/prkl</id>
    <author>
      <name>alitajunta</name>
      <uri>https://alitajunta.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[See es ii]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Kohta alkaa CSI. Sitä ennen ajattelin aloitella tämän blogin, muuten
sitä ei tule ikinä tehtyä. Tarkoitus on siis kirjoitella
(ali)tajunnanvirtaa. Pieniä juttuja. Ja ajatuksenpätkiä. <br /><br />
Mukava viikonloppu. Rentouttavan rauhallinen. Ja vaikka lupasin
itselleni, etten enää tee viikonloppuisin töitä, tein silti. Ehkä hyvä
niin. Kiire ei hätyyttele viikolla niin paljon. <br /><br />  Insinööri pelaa koneella. Kissa raksuttaa raksuja. <br />  Ja nyt alkaa see es ii. <br />   <br /><br />  Kiitos myös sille, kenelle kiitos kuuluu: sivupohja <a href="http://loputon.vuodatus.net/page/pohjaa" rel="nofollow">tuolta</a>.     <br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2006-03-19T22:32:00+02:00</published>
    <updated>2019-08-05T07:52:49+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://alitajunta.vuodatus.net/lue/2006/03/see-es-ii"/>
    <id>https://alitajunta.vuodatus.net/lue/2006/03/see-es-ii</id>
    <author>
      <name>alitajunta</name>
      <uri>https://alitajunta.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
</feed>
