Olen pitkään miettinyt, mistä niitä ystäviä oikein näin aikuisiällä löytäisi. Varsinkin kun työn puolesta en tapaa päivittäin samoja/eri ihmisiä. En myöskään harrasta mitään joukkuelajia, jonka kautta yhyttäisi uusia tuttavuuksia. Onko ystävän, sellaisen oikean, löytyminen aikuisena mahdollista? Realistista?

Pienenä typsyntyllerönä sitä kun ei tarvinnut kuin mennä läheiselle hiekkalaatikolle, istua sen reunalle ja kysyä siellä jo hiekkakakkuja työstävältä tytöltä/pojalta, jotta "leikitääks tohvelikeinua"? Ja se leikki. Ja sitten tuli joku kolmas, ja joku jäi aina vuorollaan vähän ulkopuoliseksi, ja sitten huudeltiin, että "turha tulla sitten enää soittamaan meijän ovikelloa!". Ja seuraavana päivänä se tuli kuitenkin ja taas leikittiin ihan simona.

Nostalgista.

Takaisin töihin.